jotenkin Taten ja Petersonin mainitseminen tekevät kirjoituksesta omissa silmissäni melkein satiirin. Kyseisen henkilöt kuitenkin tarjoamat miehille aika paljon muutakin (ei niin hyvää), joka erityisesti puhuttelee heikommassa tilanteessa olevia (ja vähän kiukkuisempia)

Oma tulkinta kirjoituksesta oli, että nämä hahmot tuotiin juuri tässä valossa esille. Eli henkilöinä joilta tulee helppoja itsestäänselviä latteuksia jotka uppoavat näihin nuoriin miehiin joilta ei odoteta mitään. Ei tuossa nyt ainakaan näitä tyyppejä ihailtu. Vai luinko täysin eri silmillä?